Testamenttia koskevat muotosäännökset ovat melko samanlaisia kaikkialla. Perintöoikeus, perillistaho ja perillisten lakiin perustuvat oikeudet eroavat kuitenkin toisistaan. Yhdessä maassa tehtyä testamenttia ei myöskään välttämättä hyväksytä toisessa maassa – ainakaan kaikin osin. Kuolinpesän selvittämistä koskeva prosessi eroaa eri maissa.
Testamentin muotovaatimukset
Testamentti on tehtävä kirjallisesti ja kahden todistajan läsnä ollessa. Useissa maissa testamenttaajan itsensä allekirjoittama käsin kirjoitettu testamentti hyväksytään. Monissa maissa tunnustetaan myös suullinen testamentti hätätilatestamenttina. Joissain maissa testamentti rekisteröidään, toisissa ei.
Perinnönjättäjän kuoleman jälkeen ulkopuolisen tahon, esimerkiksi pankin tai kiinteistörekisterinpitäjän, tulee voida varmistua siitä, että asiakirjassa on kyse testamenttaajan viimeisestä tahdosta. Olennaista on, että testamenttaajan tahto voidaan todistettavasti varmentaa. Yleisesti suositellaan, että iäkäs henkilö hankkii lääkärintodistuksen, jotta hänen oikeustoimikelpoisuutensa on varmistettu. Jos perillinen riitauttaa jälkikäteen testamentin väittämällä, ettei perittävä ollut testamenttia laatiessaan oikeustoimikelpoinen, voi tarvittavien todisteiden hankkiminen olla haastavaa.
Testamentin tekemisessä on suositeltavaa käyttää lakimiestä, joka on erikoistunut kansainvälisiin tilanteisiin, mikäli omaisuutta on useassa eri maassa tai henkilö on asunut eri alueilla maailmalla.
Sovellettava laki
Eri maiden perintöasioita ja testamenttia koskevat lait eroavat toisistaan. Perinnönjaossa ei aina sovelleta sen maan lakia, jonka kansalainen perinnönjättäjä on, vaan pysyvän asuinpaikan maan lakia. Mikäli omistat omaisuutta ulkomailla tai asut vakituisesti ulkomailla, kannattaa perehtyä paikallisiin lakeihin ja verotukseen. Pätevä kansainvälisen perintöoikeuden asiantuntija voi usein auttaa näissä asioissa.
EU:n jäsenvaltioissa perintölait ja verotus poikkeavat huomattavasti toisistaan. Euroopan Unionin perintöasetus sisältää säännökset siitä, minkä valtion lain mukaan perintö jaetaan. EU:n perintöasetuksen mukaan perimykseen ja kuolinpesän hallintoon sovelletaan vainajan asuinvaltion lakia, ellei perinnönjättäjä testamentissaan ole määrännyt perintöönsä sovellettavan kansalaisuusvaltion lakia. Testamentissa voidaan valita jompikumpi, mutta koko perintöön sovelletaan vain yhden maan lakia.
Kun henkilöillä on omaisuutta eri maanosissa, kannattaa laatia kussakin maassa erillinen testamentti, jotka täydentävät toisiaan. Tämä sen vuoksi, että alkuperäinen testamentti vaaditaan usein pesän selvittämisen yhteydessä. Toki voit laatia vain yhden testamentin, jota sovelletaan kaikkialla. Testamenttiin kannattaa kirjata, minkä maan lakia (kansalaisuuden lakia tai asuinmaan lakia) testamenttiin perintötilanteessa sovelletaan.
Sovellettavan lain merkitys
Sovellettavalla lailla on suuri merkitys, koska eri maissa lesken ja lasten asema on erilainen. Hallintaoikeuden ja lakiosaoikeuden käsitteet poikkeavat eri maissa.
Esimerkiksi Yhdysvaltoihin muuttava suomalainen voi tehdä testamentin, jossa määrätään sovellettavaksi laiksi Suomen laki. Yhdysvaltalainen oikeusjärjestys toimii omien sääntöjensä mukaan ja Yhdysvalloissa pesänselvitys tapahtuu paikallisten sääntöjen mukaan. Testamentti kertoo kuitenkin sen, kenelle omaisuus on menevä, ja mikäli testamentti on muodoltaan hyväksyttävä (kirjallinen, kaksi todistajaa ja testamentin tekijällä on oikeustoimikelpoisuus), pesä jaetaan Yhdysvalloissa kyseisen testamentin mukaan. Perintö- ja testamenttiasioissa on aina riidan mahdollisuus, jolloin tuomioistuin tai sen määräämä pesänselvittäjä ja -jakaja määrää miten pesä jaetaan.
Merkitystä on – paitsi perintöön ja testamenttiin sovellettavalla lailla – myös sillä, minkä maan tuomioistuin tuota lakia soveltaa ja tulkitsee. Testamenttimääräystä sovellettavasta laista ei aina noudateta. Esimerkiksi EU:n perintöasetuksen mukaista lainvalintasääntöä ei noudateta Tanskassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa.
Avioehto ja lesken asema
Ennen perinnönjakoa ja testamentin täytäntöönpanoa tulee eritellä vainajan ja lesken omaisuudet. Omaisuuden ositus lesken ja vainajan kesken perustuu avio-oikeuteen, jolla tarkoitetaan puolison oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Vasta kun vainajan omaisuus on tiedossa, voidaan tehdä perinnönjako.
Avio-oikeutta voidaan rajoittaa avioehdolla. Kansainvälisissä tapauksissa avioehtosopimuksessa kannattaa mainita, minkä maan lakia aviovarallisuuteen sovelletaan. Yhtä lailla on tärkeää selvittää, onko Suomessa tehty sopimus pätevä myös esimerkiksi toisen puolison kotimaassa tai maassa, jossa perheellä on omaisuutta. Suomessa laadittua avioehtoa ei välttämättä hyväksytä muissa maissa. Jos avioehtoa ei ole, aviovarallisuuteen sovellettava laki voi myös muuttua ulkomaille muuton vuoksi.
Lesken hallintaoikeus (asumisoikeus)
Suomen perintölain tarkoituksena on turvata lesken asuminen, mutta kaikissa maissa näin ei ole. Lain mukainen hallintaoikeus tunnetaan kyllä laajalti Euroopassa ja muuallakin. Testamentissa voidaan antaa hallintaoikeus tiettyyn omaisuuteen tietylle henkilölle. Hallintaoikeus (usufruct) tarkoittaa käyttöoikeutta.
Kiinteä omaisuus
Kiinteää omaisuutta koskevat asiat ratkaistaan yleensä kiinteistön sijaintimaan lain (lex rei sitae) mukaan. Esimerkiksi jos puolisot ovat ostaneet kiinteistön Floridasta, kauppakirjaan voidaan kirjata joint tenancy (yhteisomistus yhtäläisin oikeuksin), mikä Floridassa tarkoittaa, että toisen yhteisomistajan kuoltua kiinteistö menee elossa olevalle yhteisomistajalle. Siten perillisillä ei ole perintöosaa tuosta kiinteistöstä. Tällaisia säännöksiä voi olla muissakin maissa.
Vastuu velasta ja perinnöstä luopuminen
Suomessa perillinen ei vastaa perittävän veloista vaan perittävän velat rajoittuvat perintönä saatuihin varoihin. Sen sijaan joissakin EU-valtioissa, kuten Espanjassa, perillinen joutuu vastaamaan perinnön mukana myös vainajan veloista, esimerkiksi veroveloista. Siksi on tärkeää tietää, että perinnöstä voi myös kieltäytyä ja välttyä näin saamasta velkoja vastuulleen.
Suomessa tehty ilmoitus perinnöstä luopumisesta ei välttämättä päde ulkomailla, vaikka se merkittäisiin perukirjaan. Jos on tiedossa, että vainajalla on velkoja ulkomailla, on tärkeää tarkistaa, miten perinnöstä luopuminen tehdään kyseisen valtion lakien mukaan. Joissakin maissa kieltäytymisestä on ilmoitettava perinnönjaon vahvistavalle notaarille, toisissa taas asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle.
Lopuksi
Perintö- ja testamenttioikeuden säännöt määrittelevät testamentin muodon, perillistahon, lesken ja perillisten oikeudet, mutta eivät perintöverotusta. Perintöverotus on paikallisen verolainsäädännön sekä maiden keskinäisten verosopimusten varassa.
Perintösuunnittelussa ja testamentin teossa sekä perunkirjoituksissa (kun henkilö on menehtynyt) verokysymyksiin liittyen, voi halutessaan olla yhteydessä Nikula Legal lakitoimistoon Helsingissä.
Teksti: Anne Nikula, varatuomari, Helsinki
Suomi-Seuran pitkäaikainen yrityskumppani NIKULA LEGAL tarjoaa laki- ja veropalveluita etäpalveluna. Myös henkilökohtainen tapaaminen Helsingissä on mahdollista. Varatuomari Anne Nikula hoitaa muun muassa omaisuus-, perintö- ja veroasioita mukaan lukien kansainväliset tilanteet.
